Maa on parhaiten tunnettu taivaankappale, vaikka emme aina ajattelekaan
sitä planeettana planeettojen joukossa. Kesti vuosisatoja oppia
tuntemaan sen muodot ja ymmärtämään Maata muokkaavia prosesseja, ennen
avaruusaikaa näimme Maasta kerrallaan vain pienen palasen ja näiden
palasten yhdistäminen osoittautui yllättävän hankalaksi.
Maan muoto tutustuttaa meidät maapallon tutkimuksen historiaan ja
nykypäivään geodesian ja geodeettien näkökulmasta: miten Maan muotoa
tutkittiin, miten merenkulun joskus katastrofaalisia
paikanmääritysongelmia yritettiin ratkoa tai millä tarkkuudella karttoja
tehdään.
Perinteisen määritelmän mukaan geodesia on tiede, joka tutkii Maan kokoa
ja muotoa, mutta nykypäivän geodesia on paljon muutakin. Olemme uusien
haasteiden edessä. Ilmaston lämpeneminen, merenpinnan nousu, globaalit
ja paikalliset muutokset ovat nyt tutkimuksen kohteina. Maa ei ole
staattinen ja pysyvä vaan alati muuttuva, ja näiden muutosten tunteminen
saattaa olla ratkaisevaa meidänkin tulevaisuudellemme.
Sisältö:
Hannu Karttunen: Maan asema ja olemus esigeoottisella kaudella
Tapio Markkanen: Maantieteellinen pituus – paikanmäärityksen vuosituhantinen haaste
Tauno Turunen ja Johannes Kultima: Kreivi Pierre-Louis Moreau de Maupertuis, Lapin tieteellisten mittausten aloittaja
Matti Ollikainen: Suuret astemittaukset ja Struven ketju
Markku Poutanen: Geodeetit auringonpimennysten kimpussa
Vesa Lyytikäinen: Muisteluja auringonpimennyksen tutkimisesta Suomessa 1950-luvulla
Jorma Jokela: Maailman tarkimmat perusviivat
Aimo Niemi: Y. Väisälän kvartsimetrisysteemi
Martin Vermeer: Tekokuista tekoaivoihin
Matti Paunonen: Satelliittilaser – mittaukset tarkentuvat
Mirjam Bilker: Painovoimakenttää mittaavat satelliitit CHAMP, GRACE ja GOCE
Markku Poutanen: Maan muoto ja geoidi
Karri Muinonen ja Johanna Torppa: Planeettakunnan kappaleiden muotokirjoa