Galaksit eivät ole itsenäisiä avaruuden saaria, kuten aiemmin ajateltiin, vaan ne muodostavat keskinäisten törmäysten ja kannibalismin taistelukentän. Omasta Linnunradastammekin on löytynyt jälkiä viimeaikaisista ja jopa käynnissä olevista pikkugalaksien törmäyksistä.
Pimeän energian ja aineen löytyminen on siirtänyt galaksien ja koko maailmankaikkeuden tutkimuksen uusille urille. Galaksien syntyä kuvaavat teoriat ja tietokonesimulaatiot istuivat havaintoihin vasta kun pimeä aine löytyi.
Galaksien tutkimus ja kosmologia kulkevat käsi kädessä. Kirja keskittyy galakseihin, mutta antaa samalla kuvan koko maailmankaikkeuden tutkimuksen nykytilasta. Uusin tutkimustieto havainnollistuu 270 värivalokuvan ja kaavion avulla.
Professori ja tietokirjailija Heikki Oja on moneen kertaan palkittu tähtitiedekirjoistaan.
Ensimmäisten tähtien ja galaksien synty tapahtui parisataa miljoonaa vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Avaruuden täyttävä kaasu oli kylmempää kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin ja se pystyi tiivistymään pimeän aineen muodostamiin valmiisiin painovoimakuoppiin.
Pitkiä häntiä, tähtivirtoja, salaperäisiä kehiä ja väreitä, rengasgalakseja… Galaksien keskinäiset kohtaamiset tuottavat taivaalle uudenlaisia muotoja ja aivan uudenmallisia galakseja.
Maailmankaikkeuden suurimman mittakaavan rakenne ja galaksien
koko näyttää olevan seurausta Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta. Universumin alkuhetkien kvanttiaaltoilu on 13,8 miljardissa vuodessa kasvanut nykyavaruuden mahtavaksi verkostoksi.
On kuin luonto näyttäisi ihmiselle keskisormea ja toteaisi vinosti hymyillen, että kvanttifysiikan ja painovoimaa koskevien teorioiden yhdistämisessä on selvästi vielä säädettävää.
Sisällys
Syvän avaruuden vuosisata
1 Galaksien kartoittajat
2 Galaksi sisältäpäin
3 Paikallinen galaksiryhmä
4 Tavalliset galaksit
5 Aktiiviset galaksit
6 Törmäävät galaksit
7 Galaksijoukot
8 Kaukaisimmat galaksit
9 Nykyinen standardikosmologia
10 Galaksien synty ja kehitys