Helmikuussa 2016 julkaistiin maailman ensimmäinen suora havainto gravitaatioaalloista. Albert Einstein oli ennustanut aallot yleisessä suhteellisuusteoriassaan jo vuonna 1915, mutta kesti sata vuotta ennen kuin niitä onnistuttiin havaitsemaan.
Mustat aukot ovat näkymättömiä. Niiden yhteentörmäys ei valaise taivasta, vaikka tapahtumassa vapautuva energian määrä on valtava. Sen sijaan rysäyksessä vapautunut energia leviää aika-avaruuteen
gravitaatioaaltoina, joista oli aiemmin saatu vain epäsuoraa vihiä. Advanced LIGO -interferometri onnistui kuitenkin kuulemaan yhden törmäyksen viime syksynä.
Kaikki tietomme maailmankaikkeudesta on tähän asti perustunut sähkömagneettisen säteilyn, kuten näkyvän valon, havainnointiin. Gravitaatioaaltojen löytyminen avaa kokonaan uuden tutkimusalan. Niitä seuraamalla havaitaan asioita, joista meillä ei aiemmin ollut mitään tietoa.
LIGOn tekemään löytöön johtanut hanke alkoi viisikymmentä vuotta sitten. Tuolloin ei tiedetty, onko mustia aukkoja tai gravitaatioaaltoja olemassa. Kirjassaan Janna Levin kertoo tarinan päähänpinttymistä, toiveista ja vastuksista, joita hankkeen alulle panneet tutkijat kohtasivat. Vaikeasti tavoitettavien aaltojen etsiminen alkoi ajatusleikistä, mutta muuttui kunnianhimoiseksi elämän mittaiseksi seikkailuksi hankkeen pääarkkitehdeille Rainer Weissille, Kip Thornelle ja Ron Dreverille.
Janna Levin on Columbia Universityn fysiikan ja tähtitieteen professori sekä palkittu tietokirjailija. Kirjassaan hän päästää tutkijat itse ääneen ja luo vivahteikkaan ja elävän kuvauksen niin onnistumisista kuin kiistoistakin, jotka välillä uhkasivat horjuttaa koko projektia.
Kirjasta sanottua
Tutkija Tiera Laitisen arvio
Tähdet ja avaruus 5/2016
Arvio Helsingin Sanomissa
Arvio Aamulehdessä
Arvio Turun Sanomissa
Arvio New York Timesissa
